Nationalismin kehitys ei tapahtunut vain sotien ja alueellisen laajentumisen kautta. Kulttuurilla oli tärkeä rooli kansakunnan idean luomisessa: taide ja runous, tarinat ja musiikki auttoivat ilmaisemaan ja muotoilemaan kansallismielisiä tunteita.
Tarkastellaan romantiikkaa, kulttuuriliikettä, joka pyrki kehittämään tietyn nationalistisen tunteen muodon. Romanttiset taiteilijat ja runoilijat kritisoivat yleensä järjen ja tieteen kunnioittamista ja keskittyivät sen sijaan tunteisiin, intuitioon ja mystisiin tunteisiin. Heidän pyrkimyksensä oli luoda käsitys yhteisestä kollektiivisesta perinnöstä, yhteisestä kulttuurisesta menneisyydestä kansakunnan perustana.
Muut romantiikat, kuten saksalainen filosofi Johann Gottfried Herder (1744-1803), väittivät, että todellisen saksalaisen kulttuurin on löydettävä tavallisten ihmisten joukosta – Das Volk. Kansanlaulujen, kansan runouden ja kansantanssien kautta kansakunnan (Volksgeist) todellinen henki suosittiin. Joten näiden kansankulttuurin muotojen kerääminen ja tallentaminen oli välttämätöntä kansakunnan rakentamishankkeelle.
Paikallisen kielen ja paikallisen kansanperinteen kokoelman painottaminen ei ollut vain muinaisen kansallisen hengen palauttaminen, vaan myös nykyaikaisen kansallismielisen viestin kantaminen suurille yleisöille, jotka olivat enimmäkseen lukutaidottomia. Tämä oli erityisesti Puolan tapauksessa, joka oli jakautunut 1800-luvun lopulla suurilla valtioilla, Preussia ja Itävaltaa. Vaikka Puolaa ei enää ollut itsenäisenä alueena, kansalliset tunteet pidettiin hengissä musiikin ja kielen kautta. Esimerkiksi Karol Kurpinski juhlii kansallista taistelua oopperojensa ja musiikin kautta kääntämällä kansantansseja, kuten Polonaise ja Mazurka, nationalistisiksi symboleiksi.
Myös kielellä oli tärkeä rooli kansallismielisten tunteiden kehittämisessä. Venäjän miehityksen jälkeen Puolan kieli pakotettiin pois kouluista ja Venäjän kieli asetettiin kaikkialle. Vuonna 1831 tapahtui aseellinen kapina Venäjän hallintoa vastaan, joka lopulta murskattiin. Tämän jälkeen monet Puolan papiston jäsenet alkoivat käyttää kieltä kansallisen vastarinnan aseena. Puolaa käytettiin kirkon kokoontumisiin ja kaikkiin uskonnollisiin opetuksiin. Seurauksena Venäjän viranomaiset lähettivät suuren määrän pappeja ja piispoja tai sen lähettämää Siperialle rangaistuksena heidän kieltäytymisestä saarnaamasta venäjäksi. Puolan käyttöä pidettiin symbolina taistelusta Venäjän hallitsevaa asemaa vastaan. Language: Finnish